Visa run Kambodzaan

Tänään on ollut yksi tän kevään kokemisen arvoisimmista päivistä, nimittäin visa run Kambodzaan! Yltää ehkä jopa top 10 -listalle :)

Vaikka kohtalaisen paljon onkin ketuttanut se, että viisumiasioiden kanssa on joutunut vähän säätää, niin ilman vääränlaista viisumia tämäkin reissu olisi jäänyt tekemättä. (En nyt ala kertaamaan viisumisotkuja, tarkemmat sepustukset löytyy jostain aiemmasta postaksesta.) 

Kävin siis Kambodzassa ns. visa runnilla eli heräilin ennen viittä aamulla, lähdin junalla Bangkokista kohti Kambodzan rajaa, hoidin itselleni viisumin Kambodzaan, menin sinne ja tulin takaisin Thaimaahan saaden uuden leiman passiin eli turistiviisumilla itselleni vähän lisäaikaa oleskella maassa.

Juna lähti Bangkokin juna-asemalta eli Hualamphongista 05.55 ja matka BKK-Aranyaprathet maksoi säälittävät 48bahtia eli reilun euron.  Reilu 200 kilometrin matka ja kesto viisi ja puoli tuntia kertonee jotain rautateiden ja junien laadusta. Kokemisen arvoinen junamatkakin siis. Aranyaprathetiin menee ainoastaan 3 luokan vaunuja, joten matka oli jännä, ikkunat oli auki ja vaunut täynnä tavallisia, ihania, pääasiassa vähän köyhemmän luokan thaimaalaisia ruokakoreineen ja kasseineen.

Aranyaprathetin juna-asemalta on noin 6 kilometrin matka rajalle Poipetiin. Otin mopotaksin ja pelkäsin taas ensimmäiset pari kilometriä kuollakseni istua kyydissä ilman kypärää. Sitten unohdin koko homman ja nautin tukka hulmuten vauhdista! (Nää on taas näitä asioita, joita ei pitäisi kertoa äidille...)

Olin onneksi lukenut mahdollisista huijareista etukäteen netistä ja tiesin, että Kambodzan viisumin pitäisi maksaa 20 US dollaria tai about saman verran bahteina eli 700-800b. Mopo jätti mut kohtalaisen siistin näköisen rakennuksen eteen, jossa luki isolla Cambodia visa ja sedät vei täytteleen papereita sisälle. Kun mies kertoi viisumin maksavan 1200 bahtia, tiesin, että nyt mua kyllä taidetaan koijata. Kyseenalaistin hinnan ja sain kohtalaisen hyviä ja vakuuttavia vastauksia, mutta pysyin kovana ja ilmotin, että sori, haluan nyt sinne oikealle rajalle ja oikeaan viisumitoimistoon ja lähdin kovista vastusteluista huolimatta menemään. Kävelin eteenpäin ja sain matkan varrella aika monta viisumikauppiasta perääni. 

Ennen viisumin hankkimista täytyi mennä Thaimaan passintarkastuksen läpi, missä passiin lyötiin poistumisleima. Oletin, että sen jälkeen olisi vuorossa oikea viisumitoimisto, mutta ehei. Vieläkin sain tarjouksia viisumista 1200 bahtin hintaan ja taas tuli vastaan vakuuttaviakin tapauksia. Käsitin, että huijareilta ostettu viisumikin käy rajanylitykseen, se vaan on kalliimpi. Päätin kävellä niin pitkälle eteenpäin kuin pääsen ja jossain vaiheessahan on tultava se piste, josta en enää ilman viisumia pääse eteenpäin. Siitä sain kysyttyä luotettavat ohjeet oikeaan immigration officeen ja viisumin hankkiminen sieltä oli helppoa ja maksoi 20 dollaria kuten pitikin. Kaiken kaikkiaan toi raja-alue on siis aika sekava paikka, feikkivisatoimistoja on siellä täällä ja ihmiset neuvoo mitä sattuu. 

Viisumi kourassa marssin jonottamaan ulos rajalta Kambodzan puolelle. Jonoa oli jonkin verran ja yksi poliisisetä tuli kysymään, oonko palaamassa Thaimaahan saman tien takaisin. Luulisin, että se kuuli aiemmin, kun kyselin neuvoa ja tiesi, että oon visa runnilla, koska jonossa oli kymmeniä muitakin länsimaalaisia samalla asialla, muttei se niille puhunut mitään. Vastattuani myöntävästi se sanoi, että jos annan 200 bahtia, se käy ilman jonottamista leimaamassa mut sisälle ja ulos :D Samana päivänä takaisin tuleminen olisi kuitenkin maksanut 100 bahtia, eli maksoin mielelläni ylimääräisen 100 bahtia eli 2,5 euroa siitä, että mun ei tarvinnut jonottaa ensin ulos rajalta ja sitten toisesta jonosta takaisin sisälle. Mun mielestä se oli inhimillinen diili ja kätevää!

Sitten vaan takaisin rajan Thaimaan päähän, passintarkastuksen läpi ja sain viimein haluamani eli uuden turistiviisumileiman Thaimaahan.

Oon kuulemma vähän outo kun tää päivä oli mun mielestä tosi kiva! Olihan tää pitkä päivä - olin matkalla aamu viidestä puoli ysiin ilalla, mutta tykkään matkustamisesta ja junassa istumisesta ja musta on kiva istuskella, katsella ihmisiä ja vaan haaveilla! Lisäksi rajalla yksin seikkaileminen oli jännittävää ja olin aika ylpeä itsestäni selätettyäni kaikki huijarit. Paluumatkalla sain taas mopokyydin ja kuski kysyi, paljonko maksoin viisumistani ja kun sanoin, että 20 dollaria, se totesi, että pääsin halvalla. Aika moni menee halpaan.

Ei siis oltukaan Kambodzassa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti koko viikonloppua, koska paljastui vähän liian myöhään, että Eerika oli saanut samanlaisen ”vääränlaisen” single entry –viisumin, kuin mikä mullakin alunperin oli ja johon olisi pitänyt kans hakea ennen maasta poistumista paluulupa ja viikonloppu pitikin viettää maan sisällä... Angkorwat jäi siis jollekin toiselle reissulle.