Filippiinit 18.-27.3.

Balilla lomailun jälkeen lennettiin Mirkan & Annen kanssa Singaporen kautta Cebun kaupunkiin Filippiineille.

Jo Balilla meille oli alkanut ilmestyä käsivarsiin ja kaulaan mystistä ihottumaa, josta aluksi syytettiin malarialääkityksen ja auringon yhteisvaikutusta. Punaiset täplät ja läiskät levisi mulla joka paikkaan - jalkoihin, käsiin, naamaan... Jossain vaiheessa malarialääketeoria hylättiin, koska ihottumaa oli myös ainakin yhdellä tytöllä, joka ei lääkettä ollut syönyt ja siinä vaiheessa, kun mulle nousi normaalia korkeampi kuume, päätin, että on pakko mennä lääkäriin.

Ensimmäinen päivä Filippiineillä tuhlaantui siis lääkärissä venailuun. Lääkäri vahvisti, ettei doksisykliinistä eli meidän malarialääkkeestä tule tommoista ja tyrmäsi myös meidän epäilykset hyttysten levittämästä dengue-kuumeesta. Siinä kun ei kuulemma pitäisi tulla ihottumaa kuin käsivarsiin. Lääkäri antoi selitykseksi German Measles -nimisen taudin ja Google suomensi sen vihurirokoksi. Kuvat vihurirokosta näytti aika tutulta ja jos ei meitä olisi lapsena rokotettu kyseistä rokkoa vastaan, olisi diagnoosi uponnut täysin. Oireet ja noin viikon kestokin täsmäsi. Mirkan oireet alkoi vasta Filippiineillä eli vähän myöhemmin kuin mulla ja Annella. Vähän arvoitukseksi jäi, mitä oikein sairastettiin ja mistä se tuli, mutta suhteellisen helposti se tarttui ja toisaalta meni ohi aika kivuttomasti. Mietittiinkin, että miksi ihmiset pitää rokottaa jotain vihurirokkoakin vastaan, jos se on vaan tollainen kerran elämässä tuleva, maksimissaan viikon kestävä täplärokko ilman sen suurempia tuskia... mekin oltiin bikinit päällä biitsillä siitä huolimatta!

Filippiinit oli paratiisi. Sieltä löytyi enemmän paratiisia kuin mistään muualta, missä tässä nyt on tullut matkusteltua.

Meidän matka kulki Cebusta lautalla Boholin saarelle, missä tutustuttiin tarsiereihin eli kuuluisiin kummituseläimiin, joilla on hassut silmät ja 180 astetta kääntyvä pää, nähtiin suklaakukkulat ja vietettiin 97% täydellistä biitsipäivää Panglao-rannalla.

Boholilta lähdettiin takaisin Cebuun, mistä lennettiin Puerto Princesaan, Palawanin saarelle. Todettiin tunnissa, ettei Puerto Princesassa ole mitään mielenkiintoista. Aika outo hetki tuli vastaan, kun nostettiin siellä pankin seinästä rahaa, pankin ovella oli aseistetut vartijat ja ovelle sai jättää oman aseen, mikäli sellaista kantaa mukanaan(!) ja sitten jostain oikeasti tuli ihan tavallisen näköinen jamppa, kaivoi aseen taskustaan ja jätti ovelle. Huhhuh.

Otettiin Puerto Princesasta seuraava yöbussi kohti El Nidon kaupunkia, josta oltiin kuultu paljon hyvää. El Nido oli upea, kalliojyrkänteiden ympäröimä pikkukaupunki Palawanin pohjoisrannalla.

El Nidosta matkustettiin 7 tunnin matka Ride the Joen paatilla Coronin kaupunkiin Busuangan saarelle. Coronista käsin tehtiin island hoppingia läheisille paratiisirannoille ja loman päätyttyä lennettiin Manilan kautta kotiin. Coronista tykkäsin tosi paljon myös ja reissun hienoimmat valokuvat tuli todennäköisesti räpsäistyä siellä.

Ihmiset oli Filippiineilläkin tosi mukavia ja puhui hyvin englantia. Filippiineillä pääuskontona on kristinusko ja sen takia uskontoon liittyviä outouksia ei ehkä tullut vastaan ihan niin paljoa kuin muualla. Balillahan on hinduja ja täällä Thaimaassa buddhalaisia.

Paratiisi.....!

7 tuntinen lauttamatka ja paatin parhaat paikat yläkannen keulassa

El Nido ja paratiisiranta

Vaikka näyttäis uima-altaalta, niin kyllä se meri on!

Sukeltajat Barracuda-järvellä. Lake Barracuda on Coronin saarella kuuman lähteen päällä ja sukeltaessa syvemmälle löytyy jopa 40 asteista vettä.

Lake Barracuda

Kohtalaisen turkoosia :)

Ilmaiset popcornit. Syötiin ehkä joku 6 lautasellista. You want some more?? Ja ihanan luonnollisen väriset Tandyay Icet...

Boholilla oltiin jokiajelulla ja törmättiin paikalliseen kuoroon.

Vastaavalla paatilla seilattiin ja syötiin buffet-lounas

Bohol ja suklaakukkulat

Matkalla etsimään kummituseläimiä

Hih kummituseläin!

... ja toinen.

Aika rentoa!

Snorklattiin ihan kyllästymiseen asti.

Nemoa etsimässä... löydettiin Nemoja!

Ja snorklattiin todistetusti kalojen seassa!

Manne, Sirpa ja Miina El Nidossa

Twin Lagooneilta Coronista

Kelpas!

Hauva ja pari tähteä

Ja vika ilta Filippiineillä oli suhteellisen erikoinen, aiemman Filippiini-postauksen kuvat kertoikin jo varmaan ihan tarpeeksi siitä...

Coronissa törmättiin heti saapuessa paikalliseen noin 50-vuotiaaseen ADHD-turistioppaaseen Ricardoon. Ricardo ajeli usein meitä vastaan moottoripyörällään ja suunnilleen joka kerta antoi meille jotain hyviä vinkkejä tai järjesti meille kyytejä/reissuja/majapaikan jne. Yhtenä iltana eksyttiin Coronissa paikalliseen bilebaariin, jossa aika äkkiä tajuttiin, ettei paikan päällä tainnut olla kovinkaan montaa naista... Suurin osa oli miehiä tai ladyboita :)

Filippiineilläkin länsimainen naiskauneus ja vaaleus oli arvostettua ja saatiin kuulla näyttävämme ties miltä hollywood-kaunottarilta. Itse olin esim. Angelina Jolie ja Jennifer Garnier... Anne oli Britney Spears ja Mirka Julia Roberts. Manilan lentokentällä passivirkailija kutsui mua monta kertaa Rihannaksi.

Yksi ilta saatiin myös villi idea palata arkeen Suomessa vähän kevyemmin ja ottaa alkukesästä, ennen Provinssirockia, kahdeksi tai kolmeksi viikoksi suunnaksi peukalokyydillä Euroopan halki jokin Välimeren uimaranta. Villi idea tai ei, ollaan ihan tosissaan asian suhteen! Mun täytyy vaan vielä vähän arpoa, voinko oikeasti tehdä itelleni tai kellekään muullekkaan sitä, että lähtisin pian Suomeen palaamisen ja tän ikävään hajoilun jälkeen pian uudestaan muutaman viikon matkalle.

Ja kuka uskoo, että Filippiineillä mentiin melkein kaikkina iltoina nukkumaan ennen yhdeksää illalla? Oikeasti! Oltiin lomalla, heh.

Ei voi muuta kuin suositella maata, niin hienoja paikkoja, nättejä maisemia ja ystävällisiä ihmisiä tuli vastaan. Jos itse lähtisin Suomesta lomalle, saattaisin valita Thaimaan sijaan Filippiinit :)