Solja Thaimaassa: shoppailua, Koh Samui & uudenvuoden vesisodat

Koh Samui

Ystäväni Solja saapui Suomesta lomalle Thaimaahan pari viikkoa sitten. Solja toi mukanaan karkkiherkkuja, jotka ennustettavasti tuhosin niin nopeasti, että hyvää mieltä seurasi fyysisesti paha olo... Karkkiähkyissä tuli nopeasti ikävä raakasuklaata!

Mun ja Soljan suunnitelmiin kuului shoppailla paljon, lähteä Full Moon Partyihin Koh Phanganille ja sen jälkeen viettää muutama päivä Koh Samuilla ja loman pääteeksi oli tiedossa thaimaalaisten uudenvuoden juhlintaa eli Songkhran-viikonloppu.

Oon shoppaillut kevään aikana aika vähän, ostanut pääasiassa vain kaikkea melko tarpeellista ja oikeastaan suunnitellutkin niin, että sitten kun Solja tulee, on Suomeen palaaminen suhteellisen lähellä ja saan luvan tehdä ostoksia mielinmäärin! Ja niin teinkin. On shoppailtu sen verran, että taidan syödä loppukuun pelkkää riisiä ja paistella kananmunia... Ollaan myös herkuteltu aika paljon eli syöty oikein hyvin. Tosin Soljalle tarkkana kasvissyöjänä Thaimaa on ollut aika painajainen... Siitä lisää myöhemmin.

Käytiin Sirocco Sky Barissa Lebua State Towerin 64. kerroksessa

Ihan kivat maisemat :)

Samaisessa tornissa kuvattiin Hangover II :)

Mojito!

Veikkaisin, että vähän kalliimmat pöperöt

Lebua towerista suunnattiin Na Naan Australian's pubiin, mistä mun Thaimaan vaihto vuoden alussa alkoi. Silloin oltiin kolmena iltana peräkkäin samaisessa pubissa Mirkan ja Annen kanssa, vuosi 2012:kin vaihtui siellä ja sama hurjan hyvä filippiiniläisbändi soitti nytkin. Tupa oli taas täynnä ihmisiä ja tuli aika hämmentynyt fiilis, kun mun ja Soljan sisään kävellessä bändillä oli juuri tauko meneillään ja kaikki tunnisti mut nähdessään ja moikkaili vuorotellen ja laulaja/kitaristi tuli juttelemaankin ja vaihdettiin kuulumiset.

Parasta oli, että uutena vuotena toivoin Red Hot Chili Peppersin Other Side -biisiä niiltä, mutta en muistanut silloin biisin nimeä enkä oikeastaan sanojakaan sillä hetkellä muuten kuin pätkiä sieltä täältä ja hyräilin/lauleskelin sitä silloin bändin laulajalle ja se sanoi tunnistavansa biisin, mutta niillä ei valitettavasti ollut sitä ohjelmistossa ja tittidiii - nyt ne soitti sen! Hih.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa sen, että menin thaimaalaisten tavoin suoraan koulusta shoppailemaan koulupuku päällä! Mustekalaa nam :)

Äiti murehti kovasti, että löytyykö mulle Thaimaasta ruokaa, kun en (vieläkään) osaa syödä kasviksia ollenkaan, mutta ei mulla oo ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin! Joka paikasta löytyy kanaa, lihaa, kalaa....! Melkeinpä joka ikisestä ruuasta todellakin löytyy jotain edellä mainituista ja sehän sitten muodostuikin aikamoiseksi ongelmaksi, kun Solja on kasvissyöjä eikä syö mitään, mikä on mahdollisesti tehty samalla pannulla/paistettu samassa rasvassa/koskenut lihaan, kalaan, kanaan jne. Ja kun ei nää thaimaalaiset vieläkään osaa sitä englantia sen vertaa, että ymmärtäis mitä halutaan tai ei haluta... Jos ei oo kovin tarkka, saa varmasti helposti herkkukasvisruokaa täältä, mutta Solja on aika tarkka ja joutuikin tyytyä syömään monessa paikassa aika yksipuolisesti. Pitsat, pastat ja jälkiruoat oli aika turvallisia vaihtoehtoja :D

Donitseja nam!

Shoppailtiin yks päivä kohtalaisen uudessa Terminal 21 -ostoskeskuksessa, joka esittää lentokentän terminaalia. Esim. vartijat ja siivojat ovat pukeutuneet lentokentän työtekijöiksi ja vastaan kävelee kapteeneja, perämiehiä ja lentoemoja. Eri kerrokset on sisustettu kuvaamaan eri maita ja kaupunkeja ja esim. Lontoo-kerroksesta löytyy iso punainen kaksikerroksinen bussi.

Jäätelöä nam!

Koh Phangan ja viralliset Full Moon -partyt jäi meiltä tällä kertaa välistä. Odoteltiin asianmukaisesti bussia edellisenä iltana bussiasemalla, mutta sitä ei koskaan tullut. Reilun parin tunnin odottelun jälkeen rauhallisten ja pitkäpinnaisten thaimaalaistenkin pinna alkoi kiristyä ja joku kävi kyselemässä bussien perään. Paljastui, että laiturilla odotteli noin 150 ihmistä busseja eri kohteisiin muutaman tunnin ajalta ja jostain saapui setä jakamaan ihmisiä uusiin busseihin. Oltiin Soljan kanssa ainoat, jotka oli menossa Surathaniin asti, eikä samalle illalle löytynyt enää korvaavaa bussia. Vieläkään ei tiedetä, missä meni pieleen, mutta saatiin seuraavalle illalle korvaukseksi bussi+lauttamatkat suoraan Samuille. (Matka Samuille ja Phanganille Bangkokista kestää siis noin ~14h eli Full Mooneihin ois ollut aika kurja lähteä enää seuraavan aamun busseilla.) Lähdettiin siis Samuille muutamiksi päiviksi!

Koh Samui ja ekan bungalow-majoituksen rafla

Lamai

Intialaisen ravintolan superhyvä pöperö

Lisää jätskiä nam!

Lamai Beach

Chaweng beach

:D

Keiju-Solja :)

Yks päivä oli tarkotus vuokrata taas skootteri ja kierrellä saarta, mutta unohdin ihan kokonaan, että Thaimaassa ei saa skootteria ilman passia eikä passin kopio tietenkään kelvannu, joten tyydyttiin sitten ottamaan järjestetty matka läheiselle vesiputoukselle ja Soljakin pääsi näkeen elefantteja ja elefanttiajelulle.

Norsu!

Namuang-vesiputous

Olin aika fiiliksissä tosta norsun kaulassa istumisesta!

Vähän jännitystä elämään saatiin viime viikon keskiviikon tsunamivaarasta. Oltiin juuri tultu lautalla Koh Samuilta rantaan Chumphonissa, kun äiti soitteli Suomesta vähän hädissään, että missä ollaan ja ollaanko kuultu tsunamista. Tsunamivaroitukset ja -evakuoinnit tapahtui kuitenkin Thaimaan etelähännän länsirannalla ja me oltiin itärannalla eli välissä oli joku melkein 100 kilometrin maakaistale. Muutamia vaihtarikavereita oli tapahtumahetkellä kyllä Phi Phillä ja Phuketissa ja siellä oltiin kiipeilty vuorille tai ajeltu pakoon kauemmas merelle kun tsunamipillit soi. Mitään suurta tsunamia ei kuitenkaan tullut ja niin paikalliset kuin turistitkin selvisivät pelkällä säikähdykellä, ja niin kuin aiemminkin kirjoitin, niin vuoden 2004 kaltaiseen katastrofiin on Thaimaassa varauduttu tosi hyvin ja saarilla on merkattuja tsunamievakuointireittejä jne. eikä mahdollinen tsunami pääse samalla tavalla yllättämään ketään enää. Silloin ihmisiä kuoli turhaan sen takia, ettei tsunameista tiedetty paljoakaan eivätkä ihmiset tienneet paeta.

Songkhran

Thaimaalaista uutta vuotta juhlitaan huhtikuussa, mikä tarkoittaa sitä, että kaiken kaikkiaan maassa uutta vuotta juhlitaan kolmesti. Oon saanut nähdä nämä kaikki tän kevään aikana: ensin oli länsimaalainen uusivuosi, tammikuun loppupuolella kiinalainen uusivuosi ja nyt thaimaalainen. Juhlan nimi on Songkhran ja kyseessä on iloinen karnevaalimainen ja läpi viikonlopun kestävä niin lapsien kuin aikuistenkin vesisotajuhla. Ihmiset kerääntyy kaduille vesipyssyjen ja vesiastioiden, niin pienten kuppien ja kuin isojen ämpärienkin, kanssa ja kaikilla on lupa kastella kaikki! Turha haaveilla kuivana pysymisestä ja kaikki arvotavarat kannatikin jättää kotiin tai pakata huolellisesti pusseihin.

Turistit on tietysti kännissä, mutta suurin osa juhlii selvinpäin - ja niin tehtiin mekin! Pitihän sitä käydä hakemassa itellekkin pyssyt ja samantien oltiin ihan litimärkänä. Veden lisäksi paikallisilla oli pieniä ämpäreitä, joissa oli joko jotain valkoista savea tai talkki-vesi -sekoitusta ja ne lätki sitä pitkin naamaa. Munkin poskelle valkosta mössöä pyyhkäisi varmaan joku 50 vastaantulijaa eikä vastustelu kannattanut :)

Perjantaina meille tuli pari poikaa, Esa & Sami, joihin tutustuin Balin reissulla, ja hukattiin Sami vesisotahulinassa heti alkuunsa, eikä kännykätöntä ja rahatonta miestä näkynyt enää saman päivän aikana. Seuraavana aamuna se oli jotenkin löytäny tiensä takaisin meidän norsutalolle ja yö oli pitänyt sisällään kuulemma mm. hengailua kodittoman kanssa ja unta jonkun jamaicalaisen lattialla.

Lähdössä sotaan...vielä semikuivana!

Ja kohta Khaosan Roadilla ihan läpimärkänä!

Valkosen mössön levittäjä

Esa, mä ja Solja. Tässä näkyy vähäsen tota poskiin sotkettua valkoista tahnaakin :)

Minä ja mun superpyssy

Vesipyssyagentti-Solja! :D

Solja lähti kotiin eilen ja edessä ois muutama viimeinen kouluviikko. On aika paljon koulutehtäviä vielä tekemättä, varsinkin, kun nyt on lusmuillut ihan täysin puolitoista kuukautta... Eniten mielessä kummittelee se 5000 sanan (~10 sivua) essee Libyan kriisistä, huh! Alle kolmen viikon päästä pitäis palauttaa ja koko kevät ois ollut aikaa kirjoitella sitä... Vähän meinaa nousta pientä koulustressiä taas täälläkin!

Mutta, ei anneta arjen lannistaa: enää 4 päivää koulua jäljellä + tentit ja perjantaina lähdetään muutamiksi päiviksi Kambodzaan :)