Vähiin käy!

Hauskaa vappua vaan! Millainen on vappu Bangkokissa? Lämpötila huitelee neljässäkymmenessä asteessa, tänään on (toivottavasti) läpäisty pari koetta ja täten ansaittu jo huikeat 6 opintopistettä, elämä on terveellistä ja äsken katsottiin kolmituntista Nuremberg-leffaa natsioikeudenkäynnistä. Nuremberg siksi, että siitä tulee tenttiin esseekysymys - ahkeraa opiskelua siis! Pitäkää skumppanne jne...

Vaihto lähenee loppuaan, ei oo enää paljoa jäljellä. Viimeinen kouluviikko eli tenttiviikko on siis parhaillaan menossa ja kouluasiat alkais olla muutenkin pulkassa. Jopa essee Libyan kriisistä on palautettu! Ylitin vaaditun sanamääränkin parilla sataa, kun olin niin liekeissä Gaddafin kanssa. Kysymys kuului seuraavanlaisesti:  ”From your perspective, is the recent Libya bombing by some Western powers to topple the Gaddafi regime justified? Why?” ja tuotti mulle jokseenkin paljon päänvaivaa, mua kun ei ajankohtaiset ulkomaiset ja poliittiset asiat oo oikein koskaan kiinnostanut. Siitä huolimatta 12 sivuisen nipun sain aikaiseksi ja jotain hyötyä tästäkin kurssista taisi olla, koska oon huomannut klikkailevani ulkomaan uutisia auki entistä useammin :)

Viimeisiä koulupäiviä

International College

Koulun vessa. Uskokaa tai älkää, mutta vessanpytyllä seisomisen kieltävä kyltti on aiheellinen. Silloin tällöin tulee koulussakin vastaan vessakoppeja, joissa on tuoreet kengänjäljet renkaalla.

Pari viimeistä viikkoa on oltu Bangkokissa. Oon suhaillut skytrainilla ja metrolla aika paljon ympäriinsä, ajellut pysäkkien ohi ja edestakaisin uppoutuessa ajatuksiini, käynyt parikin kertaa Chatuchakin markkinoilla, matkustanut (pummilla...) vesitaksilla kanaalia pitkin, kolunnut uusia ostoskeskuksia, kokkaillut tortilloja parin paketin verran, ottanut aurinkoa norsutalon katolla ja juhlinut viimeistä kertaa meidän vaihtariporukan kanssa. Yksi aamu ajettiin taksilla kolari. Taksi meni vaihtoon, turvatöitä ei tietenkään ollut, mutta ei käynyt kuinkaan, joten ei siitä sen enempää.

Kojut Victory Monumentilla

Angry Birdsiä tulee täällä joka tuutista. Se on varmaan tunnetuin  suomalainen brändi heti  Nokian jälkeen. Tässä mun lempparipaidat!

Eerikan, Samin & Esan kanssa käytiin katsomassa Titanic 4D. Viimeksi olin katsonut Titanicin vuosia sitten, lapsena, ja vaikka juoni olikin muistissa, pääsi leffa yllättämään hyvyydellään! Eihän se ollutkaan sellainen teinihömppärakkaustarinaleffa niin kuin muistelin... Neljäs D piti sisällään penkkien kallistumisia, vesisumusuihkuja, tuulta ja sikarin tuoksua. Sami & Esa viipyi täällä viikon verran ja vähän harmittaa, että just silloin painoi päälle dedikset kaikista koulutöistä ja esitelmistä ja toisaalta olin juuri juossut Soljan kanssa turistina pari viikkoa ympäri Thaimaata, niin ei oikein ollut aikaa ja innostusta tehdä mitään kivaa.

Jossain vaiheessa lähdettiin seikkailemaan meidän norsutalon eli Tuk Changin eli The Elephant Buildingin katolle. Matka on jokseenkin mielenkiintoinen. Välillä täytyy vaihtaa hissiä ja kavuta portaita ja homman tekee mielenkiintoisemmaksi se, että jos menee väärään porraskäytävään, ei sieltä pääse pois kovin helposti pois. Porraskuilun rakentaminen on nimittäin jäänyt kesken, eikä ovissa ole nuppeja kuilun sisäpuolella kuin alimmassa ja ylimmässä kerroksessa...

Eikä kesken jääminen jää pelkästään porraskuiluihin, vaan katolla selkisi, että ainakin kolme ylintä kerrosta koko talosta on jäänyt kesken. Katolla on asennettuina hienot uima-altaat ja jakutsit, mutta muuten paikkoja ei ole koskaan rakennettu valmiiksi ja porealtaat sun muut näyttää nyt aika surkealta. Seikkailtiin kesken jääneissä asunnoissakin. Yksi olisi valmistuttuaan ollut aika hulppea: kämppä menee kolmen kerroksen läpi omilla rappusilla ja katollakin oma puutarhapläntti. Kylpyammeet sun muut oli sielläkin laitettuna, mutta pinnat on betonilla, osa ikkunoista asentamatta ja katoissa putket näkyvissä. Oikeastaanhan katolle ei pitäisi kenenkään edes päästä eikä siellä hengailua varmaan katsota kovin hyvällä.

Norsu on rakennettu 1997 ja Aasiaan iski hurja talouskriisi samana vuonna. Bangkokissa on kuulemma aika paljonkin kyseiseltä vuodelta kesken jääneitä korkeita kerrostaloja. Jos mulla olisi rahaa, ostaisin tuolta katolta ton kolmikerroksisen lukaalin alun ja viimeistelisin sen itselleni superlukaaliksi!

Elephant Buildingin katolla on aika surkeen näköistä, mutta maisemat on kohdallaan!

Norsun katolla Changin hörppiminen Bangkokin miljoonakaupungin valojen yllä muuten voittaa erilaisuudellaan aika monet muut hienot pussikaljoitteluhetket. 

Ajan kulumisen suhteen tunteet ja fiilikset vaihtelee aika radikaalisti. Välillä on tosi surullinen olo siitä, että kohta tää on ohi ja välillä oon überinnoissani Suomeen palaamisesta. Välillä on niin kova ikävä yhtä ihmistä, että tuntuu että halkean.

Välillä fiilis vaihdon loppumisen ja kotiinpaluun suhteen on täydellinen. Yks päivä se oli niin täydellinen, että vanha viisaan näköinen ohikulkija-setä tarras mua hihasta ja höpisi jotain tyyliin ”I know you are very fortunate, i can see your happiness!” just kun olin miettinyt, että onpas hyvä olo. Ilmeisesti se näkyi ulospäin, heh. Olin just ajatellut niin kuin pitääkin ajatella eli että tää kevät on ollut tosi mahtava, thaimaalaiset on ihania, tulee ikävä tätä maata ja toisaalta, että onpas ihanaa mennä pian takaisin kotiin ja voi veljet mitkä seikkailut, mikä kesä ja ihmiset mua sielläkin on odottamassa. Tuskin maltan odottaa :)

Mulla on myös kauhee ikävä mun pupuja! Ja iskää ja äitiä. Ja omaa kivaa pikku kämppääni Tuulanhovin ylimmässä kerroksessa. Odotan sitä, että voin parvekkeella puuhastella kesäkukkien kanssa, grillata ja hengailla auringonpaisteessa Welmun & Wiljan kanssa. On ikävä suomalaista ruokaa: perunaa, lihapullia, makaronilaatikkoa... ja ruoanlaittoa yleisestikin, mun monitoimikonetta ja vohvelirautaa. Vohveleita. Juoksemista. Suolijärven rantapolkua. Jopa viulun soittamista. Lupasin jo itselleni ostaa uudet kielet...

Ikävä on myös pikkusiskoani Jenniä. Nähtiin viimeksi joulukuussa ja nähdään seuraavan kerran vasta elokuussa. Kahdeksan kuukautta on aika pitkä aika olla näkemättä yhtä elämän tärkeimmistä ihmisistä. Toisaalta, parempi varmaan alkaa totutella tilanteeseen, sillä ennen kuin ehditään huomatakaan, Jenni on muutaman vuoden päästä kapkaupunkilaistunut ja jonain päivänä sillä on aviomies ja vakituinen työ siellä ja musta tulee parin soman, törkeän söpön kikkaratukkaisen suklaanruskean lapsen täti! 

Ämpäri

Loppuajaksi ei olla tehty lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Perjantaina vaihtoehtoina olisi lähteä Koh Sametille tai jäädä Bangkokiin pool partyihin. Tuntuu, että Bangkokissakin olisi vielä jonkin verran juttuja, jotka olisi kiva käydä näkemässä ja kokemassa ja paratiisirannat on, uskokaa tai älkää, jo aika nähty... Toisaalta rusketus haalistuu taas kovaa vauhtia ja pitäisi päästä äkkiä makoilemaan biitsille. Torstaina on viimeinen tentti ja seuraavat noudatettavat aikataulut ja arkiset asiat löytyy kalenterista vasta 28.5., kun pitäisi raahautua töihin Suomessa :) Mennään siis fiiliksen mukaan ilman aikatauluja!