Visa run Kambodzaan

Tänään on ollut yksi tän kevään kokemisen arvoisimmista päivistä, nimittäin visa run Kambodzaan! Yltää ehkä jopa top 10 -listalle :)

Vaikka kohtalaisen paljon onkin ketuttanut se, että viisumiasioiden kanssa on joutunut vähän säätää, niin ilman vääränlaista viisumia tämäkin reissu olisi jäänyt tekemättä. (En nyt ala kertaamaan viisumisotkuja, tarkemmat sepustukset löytyy jostain aiemmasta postaksesta.) 

Kävin siis Kambodzassa ns. visa runnilla eli heräilin ennen viittä aamulla, lähdin junalla Bangkokista kohti Kambodzan rajaa, hoidin itselleni viisumin Kambodzaan, menin sinne ja tulin takaisin Thaimaahan saaden uuden leiman passiin eli turistiviisumilla itselleni vähän lisäaikaa oleskella maassa.

Juna lähti Bangkokin juna-asemalta eli Hualamphongista 05.55 ja matka BKK-Aranyaprathet maksoi säälittävät 48bahtia eli reilun euron.  Reilu 200 kilometrin matka ja kesto viisi ja puoli tuntia kertonee jotain rautateiden ja junien laadusta. Kokemisen arvoinen junamatkakin siis. Aranyaprathetiin menee ainoastaan 3 luokan vaunuja, joten matka oli jännä, ikkunat oli auki ja vaunut täynnä tavallisia, ihania, pääasiassa vähän köyhemmän luokan thaimaalaisia ruokakoreineen ja kasseineen.

Aranyaprathetin juna-asemalta on noin 6 kilometrin matka rajalle Poipetiin. Otin mopotaksin ja pelkäsin taas ensimmäiset pari kilometriä kuollakseni istua kyydissä ilman kypärää. Sitten unohdin koko homman ja nautin tukka hulmuten vauhdista! (Nää on taas näitä asioita, joita ei pitäisi kertoa äidille...)

Olin onneksi lukenut mahdollisista huijareista etukäteen netistä ja tiesin, että Kambodzan viisumin pitäisi maksaa 20 US dollaria tai about saman verran bahteina eli 700-800b. Mopo jätti mut kohtalaisen siistin näköisen rakennuksen eteen, jossa luki isolla Cambodia visa ja sedät vei täytteleen papereita sisälle. Kun mies kertoi viisumin maksavan 1200 bahtia, tiesin, että nyt mua kyllä taidetaan koijata. Kyseenalaistin hinnan ja sain kohtalaisen hyviä ja vakuuttavia vastauksia, mutta pysyin kovana ja ilmotin, että sori, haluan nyt sinne oikealle rajalle ja oikeaan viisumitoimistoon ja lähdin kovista vastusteluista huolimatta menemään. Kävelin eteenpäin ja sain matkan varrella aika monta viisumikauppiasta perääni. 

Ennen viisumin hankkimista täytyi mennä Thaimaan passintarkastuksen läpi, missä passiin lyötiin poistumisleima. Oletin, että sen jälkeen olisi vuorossa oikea viisumitoimisto, mutta ehei. Vieläkin sain tarjouksia viisumista 1200 bahtin hintaan ja taas tuli vastaan vakuuttaviakin tapauksia. Käsitin, että huijareilta ostettu viisumikin käy rajanylitykseen, se vaan on kalliimpi. Päätin kävellä niin pitkälle eteenpäin kuin pääsen ja jossain vaiheessahan on tultava se piste, josta en enää ilman viisumia pääse eteenpäin. Siitä sain kysyttyä luotettavat ohjeet oikeaan immigration officeen ja viisumin hankkiminen sieltä oli helppoa ja maksoi 20 dollaria kuten pitikin. Kaiken kaikkiaan toi raja-alue on siis aika sekava paikka, feikkivisatoimistoja on siellä täällä ja ihmiset neuvoo mitä sattuu. 

Viisumi kourassa marssin jonottamaan ulos rajalta Kambodzan puolelle. Jonoa oli jonkin verran ja yksi poliisisetä tuli kysymään, oonko palaamassa Thaimaahan saman tien takaisin. Luulisin, että se kuuli aiemmin, kun kyselin neuvoa ja tiesi, että oon visa runnilla, koska jonossa oli kymmeniä muitakin länsimaalaisia samalla asialla, muttei se niille puhunut mitään. Vastattuani myöntävästi se sanoi, että jos annan 200 bahtia, se käy ilman jonottamista leimaamassa mut sisälle ja ulos :D Samana päivänä takaisin tuleminen olisi kuitenkin maksanut 100 bahtia, eli maksoin mielelläni ylimääräisen 100 bahtia eli 2,5 euroa siitä, että mun ei tarvinnut jonottaa ensin ulos rajalta ja sitten toisesta jonosta takaisin sisälle. Mun mielestä se oli inhimillinen diili ja kätevää!

Sitten vaan takaisin rajan Thaimaan päähän, passintarkastuksen läpi ja sain viimein haluamani eli uuden turistiviisumileiman Thaimaahan.

Oon kuulemma vähän outo kun tää päivä oli mun mielestä tosi kiva! Olihan tää pitkä päivä - olin matkalla aamu viidestä puoli ysiin ilalla, mutta tykkään matkustamisesta ja junassa istumisesta ja musta on kiva istuskella, katsella ihmisiä ja vaan haaveilla! Lisäksi rajalla yksin seikkaileminen oli jännittävää ja olin aika ylpeä itsestäni selätettyäni kaikki huijarit. Paluumatkalla sain taas mopokyydin ja kuski kysyi, paljonko maksoin viisumistani ja kun sanoin, että 20 dollaria, se totesi, että pääsin halvalla. Aika moni menee halpaan.

Ei siis oltukaan Kambodzassa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti koko viikonloppua, koska paljastui vähän liian myöhään, että Eerika oli saanut samanlaisen ”vääränlaisen” single entry –viisumin, kuin mikä mullakin alunperin oli ja johon olisi pitänyt kans hakea ennen maasta poistumista paluulupa ja viikonloppu pitikin viettää maan sisällä... Angkorwat jäi siis jollekin toiselle reissulle. 

Bangkok +40°C

Khaosan Road

Sanamluang ja leijat

Jokiajelu Bangkokin halki virtaavalla Chao Phraya -joella

Meijän norsutalo - The Elephant Building

Maisemaa norsun katolta :)

Pikkukaupunki.

Chatuchak

Solja Thaimaassa: shoppailua, Koh Samui & uudenvuoden vesisodat

Koh Samui

Ystäväni Solja saapui Suomesta lomalle Thaimaahan pari viikkoa sitten. Solja toi mukanaan karkkiherkkuja, jotka ennustettavasti tuhosin niin nopeasti, että hyvää mieltä seurasi fyysisesti paha olo... Karkkiähkyissä tuli nopeasti ikävä raakasuklaata!

Mun ja Soljan suunnitelmiin kuului shoppailla paljon, lähteä Full Moon Partyihin Koh Phanganille ja sen jälkeen viettää muutama päivä Koh Samuilla ja loman pääteeksi oli tiedossa thaimaalaisten uudenvuoden juhlintaa eli Songkhran-viikonloppu.

Oon shoppaillut kevään aikana aika vähän, ostanut pääasiassa vain kaikkea melko tarpeellista ja oikeastaan suunnitellutkin niin, että sitten kun Solja tulee, on Suomeen palaaminen suhteellisen lähellä ja saan luvan tehdä ostoksia mielinmäärin! Ja niin teinkin. On shoppailtu sen verran, että taidan syödä loppukuun pelkkää riisiä ja paistella kananmunia... Ollaan myös herkuteltu aika paljon eli syöty oikein hyvin. Tosin Soljalle tarkkana kasvissyöjänä Thaimaa on ollut aika painajainen... Siitä lisää myöhemmin.

Käytiin Sirocco Sky Barissa Lebua State Towerin 64. kerroksessa

Ihan kivat maisemat :)

Samaisessa tornissa kuvattiin Hangover II :)

Mojito!

Veikkaisin, että vähän kalliimmat pöperöt

Lebua towerista suunnattiin Na Naan Australian's pubiin, mistä mun Thaimaan vaihto vuoden alussa alkoi. Silloin oltiin kolmena iltana peräkkäin samaisessa pubissa Mirkan ja Annen kanssa, vuosi 2012:kin vaihtui siellä ja sama hurjan hyvä filippiiniläisbändi soitti nytkin. Tupa oli taas täynnä ihmisiä ja tuli aika hämmentynyt fiilis, kun mun ja Soljan sisään kävellessä bändillä oli juuri tauko meneillään ja kaikki tunnisti mut nähdessään ja moikkaili vuorotellen ja laulaja/kitaristi tuli juttelemaankin ja vaihdettiin kuulumiset.

Parasta oli, että uutena vuotena toivoin Red Hot Chili Peppersin Other Side -biisiä niiltä, mutta en muistanut silloin biisin nimeä enkä oikeastaan sanojakaan sillä hetkellä muuten kuin pätkiä sieltä täältä ja hyräilin/lauleskelin sitä silloin bändin laulajalle ja se sanoi tunnistavansa biisin, mutta niillä ei valitettavasti ollut sitä ohjelmistossa ja tittidiii - nyt ne soitti sen! Hih.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa sen, että menin thaimaalaisten tavoin suoraan koulusta shoppailemaan koulupuku päällä! Mustekalaa nam :)

Äiti murehti kovasti, että löytyykö mulle Thaimaasta ruokaa, kun en (vieläkään) osaa syödä kasviksia ollenkaan, mutta ei mulla oo ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin! Joka paikasta löytyy kanaa, lihaa, kalaa....! Melkeinpä joka ikisestä ruuasta todellakin löytyy jotain edellä mainituista ja sehän sitten muodostuikin aikamoiseksi ongelmaksi, kun Solja on kasvissyöjä eikä syö mitään, mikä on mahdollisesti tehty samalla pannulla/paistettu samassa rasvassa/koskenut lihaan, kalaan, kanaan jne. Ja kun ei nää thaimaalaiset vieläkään osaa sitä englantia sen vertaa, että ymmärtäis mitä halutaan tai ei haluta... Jos ei oo kovin tarkka, saa varmasti helposti herkkukasvisruokaa täältä, mutta Solja on aika tarkka ja joutuikin tyytyä syömään monessa paikassa aika yksipuolisesti. Pitsat, pastat ja jälkiruoat oli aika turvallisia vaihtoehtoja :D

Donitseja nam!

Shoppailtiin yks päivä kohtalaisen uudessa Terminal 21 -ostoskeskuksessa, joka esittää lentokentän terminaalia. Esim. vartijat ja siivojat ovat pukeutuneet lentokentän työtekijöiksi ja vastaan kävelee kapteeneja, perämiehiä ja lentoemoja. Eri kerrokset on sisustettu kuvaamaan eri maita ja kaupunkeja ja esim. Lontoo-kerroksesta löytyy iso punainen kaksikerroksinen bussi.

Jäätelöä nam!

Koh Phangan ja viralliset Full Moon -partyt jäi meiltä tällä kertaa välistä. Odoteltiin asianmukaisesti bussia edellisenä iltana bussiasemalla, mutta sitä ei koskaan tullut. Reilun parin tunnin odottelun jälkeen rauhallisten ja pitkäpinnaisten thaimaalaistenkin pinna alkoi kiristyä ja joku kävi kyselemässä bussien perään. Paljastui, että laiturilla odotteli noin 150 ihmistä busseja eri kohteisiin muutaman tunnin ajalta ja jostain saapui setä jakamaan ihmisiä uusiin busseihin. Oltiin Soljan kanssa ainoat, jotka oli menossa Surathaniin asti, eikä samalle illalle löytynyt enää korvaavaa bussia. Vieläkään ei tiedetä, missä meni pieleen, mutta saatiin seuraavalle illalle korvaukseksi bussi+lauttamatkat suoraan Samuille. (Matka Samuille ja Phanganille Bangkokista kestää siis noin ~14h eli Full Mooneihin ois ollut aika kurja lähteä enää seuraavan aamun busseilla.) Lähdettiin siis Samuille muutamiksi päiviksi!

Koh Samui ja ekan bungalow-majoituksen rafla

Lamai

Intialaisen ravintolan superhyvä pöperö

Lisää jätskiä nam!

Lamai Beach

Chaweng beach

:D

Keiju-Solja :)

Yks päivä oli tarkotus vuokrata taas skootteri ja kierrellä saarta, mutta unohdin ihan kokonaan, että Thaimaassa ei saa skootteria ilman passia eikä passin kopio tietenkään kelvannu, joten tyydyttiin sitten ottamaan järjestetty matka läheiselle vesiputoukselle ja Soljakin pääsi näkeen elefantteja ja elefanttiajelulle.

Norsu!

Namuang-vesiputous

Olin aika fiiliksissä tosta norsun kaulassa istumisesta!

Vähän jännitystä elämään saatiin viime viikon keskiviikon tsunamivaarasta. Oltiin juuri tultu lautalla Koh Samuilta rantaan Chumphonissa, kun äiti soitteli Suomesta vähän hädissään, että missä ollaan ja ollaanko kuultu tsunamista. Tsunamivaroitukset ja -evakuoinnit tapahtui kuitenkin Thaimaan etelähännän länsirannalla ja me oltiin itärannalla eli välissä oli joku melkein 100 kilometrin maakaistale. Muutamia vaihtarikavereita oli tapahtumahetkellä kyllä Phi Phillä ja Phuketissa ja siellä oltiin kiipeilty vuorille tai ajeltu pakoon kauemmas merelle kun tsunamipillit soi. Mitään suurta tsunamia ei kuitenkaan tullut ja niin paikalliset kuin turistitkin selvisivät pelkällä säikähdykellä, ja niin kuin aiemminkin kirjoitin, niin vuoden 2004 kaltaiseen katastrofiin on Thaimaassa varauduttu tosi hyvin ja saarilla on merkattuja tsunamievakuointireittejä jne. eikä mahdollinen tsunami pääse samalla tavalla yllättämään ketään enää. Silloin ihmisiä kuoli turhaan sen takia, ettei tsunameista tiedetty paljoakaan eivätkä ihmiset tienneet paeta.

Songkhran

Thaimaalaista uutta vuotta juhlitaan huhtikuussa, mikä tarkoittaa sitä, että kaiken kaikkiaan maassa uutta vuotta juhlitaan kolmesti. Oon saanut nähdä nämä kaikki tän kevään aikana: ensin oli länsimaalainen uusivuosi, tammikuun loppupuolella kiinalainen uusivuosi ja nyt thaimaalainen. Juhlan nimi on Songkhran ja kyseessä on iloinen karnevaalimainen ja läpi viikonlopun kestävä niin lapsien kuin aikuistenkin vesisotajuhla. Ihmiset kerääntyy kaduille vesipyssyjen ja vesiastioiden, niin pienten kuppien ja kuin isojen ämpärienkin, kanssa ja kaikilla on lupa kastella kaikki! Turha haaveilla kuivana pysymisestä ja kaikki arvotavarat kannatikin jättää kotiin tai pakata huolellisesti pusseihin.

Turistit on tietysti kännissä, mutta suurin osa juhlii selvinpäin - ja niin tehtiin mekin! Pitihän sitä käydä hakemassa itellekkin pyssyt ja samantien oltiin ihan litimärkänä. Veden lisäksi paikallisilla oli pieniä ämpäreitä, joissa oli joko jotain valkoista savea tai talkki-vesi -sekoitusta ja ne lätki sitä pitkin naamaa. Munkin poskelle valkosta mössöä pyyhkäisi varmaan joku 50 vastaantulijaa eikä vastustelu kannattanut :)

Perjantaina meille tuli pari poikaa, Esa & Sami, joihin tutustuin Balin reissulla, ja hukattiin Sami vesisotahulinassa heti alkuunsa, eikä kännykätöntä ja rahatonta miestä näkynyt enää saman päivän aikana. Seuraavana aamuna se oli jotenkin löytäny tiensä takaisin meidän norsutalolle ja yö oli pitänyt sisällään kuulemma mm. hengailua kodittoman kanssa ja unta jonkun jamaicalaisen lattialla.

Lähdössä sotaan...vielä semikuivana!

Ja kohta Khaosan Roadilla ihan läpimärkänä!

Valkosen mössön levittäjä

Esa, mä ja Solja. Tässä näkyy vähäsen tota poskiin sotkettua valkoista tahnaakin :)

Minä ja mun superpyssy

Vesipyssyagentti-Solja! :D

Solja lähti kotiin eilen ja edessä ois muutama viimeinen kouluviikko. On aika paljon koulutehtäviä vielä tekemättä, varsinkin, kun nyt on lusmuillut ihan täysin puolitoista kuukautta... Eniten mielessä kummittelee se 5000 sanan (~10 sivua) essee Libyan kriisistä, huh! Alle kolmen viikon päästä pitäis palauttaa ja koko kevät ois ollut aikaa kirjoitella sitä... Vähän meinaa nousta pientä koulustressiä taas täälläkin!

Mutta, ei anneta arjen lannistaa: enää 4 päivää koulua jäljellä + tentit ja perjantaina lähdetään muutamiksi päiviksi Kambodzaan :)